Kuhmalahti (epävirallisesti ; aiemmin suom. Pento ) on entinen Suomen kunta Pirkanmaan maakunnassa. Se liitettiin Kangasalaan vuonna 2011. Kunnassa asui lakkautushetkellä vuoden 2010 lopussa 0 ihmistä, ja sen pinta-ala oli 0 km2, josta 0 km2 oli vesistöjä. Väestötiheys oli 0 asukasta/km2. Kuhmalahden naapurikunnat olivat Kangasala, Kuhmoinen, Orivesi, Padasjoki ja Pälkäne. Aikaisempia naapurikuntia olivat Oriveteen vuonna 1973 liitetty Eräjärvi, Oriveteen ja Jämsään vuonna 2007 liitetty Längelmäki, Pälkäneeseen vuonna 2009 liitetty Luopioinen ja Kangasalaan vuonna 2005 liitetty Sahalahti. Viimeinen kunnanjohtaja oli Jarmo Kivineva.
Kuhmalahden vaakunan on suunnitellut Gustaf von Numers ja se vahvistettiin vuonna 1961. Arkkitehti Ernst Lohrmannin suunnittelema puinen Kuhmalahden kirkko on valmistunut vuonna 1846. Sen vieressä on Matti Åkerblomin vuonna 1782 rakentama kellotapuli. Vehkajärvellä on oma kyläkirkko 1840-luvulta.
Kuhmalahden luontoa leimaa kaksi toisistaan poikkeavaa maisematyyppiä. Länsi- ja pohjoisosissa Längelmäveden rantoja kiertää 1–2 kilometriä leveä savinen ja tehokkaasti viljelty rantamaa, joka ulottuu kaakkoon Pohjan kylän liepeille saakka. Muutoin entisen kunnan alue on harvaan asuttua metsäseutua. Vesistöistä suurin on Längelmäveden Enonselkä, ja muista järvistä ovat suurimpia Vehkajärvi, Kuhmajärvi ja Pajulanjärvi. Kuhmalahden itäosa on Kokemäenjoen vesistön ja Päijänteen välistä vedenjakaja-aluetta. Rakenteilla olleen Kaivannon kanavan sulun rikkouduttua vuonna 1830 Längelmäveden pinta laski lähes kaksi metriä, minkä ansiosta kuhmalahtelaiset maanviljelijät saivat runsaasti lisää viljelysmaita.
